Hyvin suunniteltu on ehkä melkein tehty!

Suunnitteluvaiheen maratonjuoksu on toivottavasti kääntynyt jo viimeisille kilometreille ja tilasuunnitelma alkaa olla valmis. Myö ollaan niin tyytyväisiä siihen!

Näet sen täältä: Siun kirjasto, lasten ja nuorten osasto

Kirjaston tilasuunnitelma_vol1-1

Mikä muuttui aikaisempaan suunnitelmaan verrattuna?

  • lisättiin pari jemma- ja kätköpaikkaa, joissa on toivottavasti kiva lueskella ja oleskella – näistä me oltiin ihan innoissamme!
  • taidejuttuja täsmennettiin
  • lisättiin myös ikäihmisille sopivia istumapaikkoja
  • värejä tuumailtiin myös: nuorten puolelle tulisi oma teemaväri ja sävyjä mietittiin muutenkin uusiksi

Valaistukseen liittyvät asiat jää myöhemmäksi, kunhan tiedetään sähköasioista vähän tarkemmin.

Seuraavaksi tehdään remontille budjettia ja sitten aletaan toivomaan, että kaupungin päättäjät ovat meille myötämielisiä. Pitäkää sormet ristissä!

-Pia

Mainokset

Iso kiitos!

Edellisessä postauksessa pyysin palautetta remonttisuunnitelmasta ja sitähän myö myös saatiin – kiitos ja kumarrus kaikille mielipiteensä kertoneille!

Valtaosan silmiin suunnitelma vaikutti mainiolta, joka lämmitti meiän sydäntä. Toki vielä viilaillaan montaa asiaa parempaan suuntaan: valoja, imetyspaikkaa, taideasioita, pelitilan kalusteita…

Hommat jatkuu ja blogi päivittyy aina, kun kerrottavvaa on. 🙂

thank-you-1243804-639x457.jpg
Ehkä orastavin kevätterkuin,

-Pia

 

 

Näyttäisikö se tältä?

Tiiviit pari kuukautta on nyt takana ja tadaa – viimein miulla on teille suunnitelma remonttia varten näytettäväksi ja kommentoitavaksi!

Lataa tilasuunnitelma pdf-muodossa tästä: Kirjaston tilasuunnitelma vol.1.
Tiedostosta näet pohjapiirroksen sekä suunnitelmakuvat kalusteista, jotka on vielä aika alustavia.

Kirjaston tilasuunnitelma_vol1-1

Kerro mielipiteesi – nyt on hyvä hetki vaikuttaa!

Myö kovasti toivottaisiin kommentteja suunnitelmaan. Kanavat on monet:

  • Nettilomake täällä
  • Tietty kirjastossa, jossa paperiversiot remppasuunnitelmista & palautelaatikko
  • Meilillä: pia.rask-jussila (at) joensuu.fi tai vaikka soittamalla, 050 3494644

Kiitos tuhannesti! Uutta siun kirjastoa kohti,
-Pia

Ideoista teoksi-Toiveiden toteuttajat

Loppuvuoden kyselyistä on edetty remppasuunnittelun seuraavaan vaiheeseen eli toiveiden toteuttamiseen käytännössä, siinä meillä ovat apuna toiveiden toteuttajat rakennusarkkitehti Nina Kosola ja arkkitehti Osmo Karttunen. Nyt myös te bloginlukijat voitte tutustua heihin. =)

IMG_5088

Kerro jotain itsestäsi. Motto, lempiväri, harrastukset…

Nina: Pukeudun mielelläni arkkitehtuurisen raikkaaseen mustaan, mutta ympäristössäni haluan nähdä ja kokea värejä. Värioppi on mennyt selkäytimeen jo lapsuudessa alkaneen akvarellimaalauksen myötä. Pidän enemmän paletin kirkkaammista sävyistä murrettujen sijaan.

Osmo: Motto: tämä on vain arkkitehtuuria, mutta pidän siitä. Minulle arkkitehtuuri on sekä työ että harrastus. Työpäivät tahtovat venyä pitkiksi, eikä aika tahdo riittää kuin lastenlasten kanssa toimimiseen. Pyöräilemään on kyllä aika-ajoin päästävä, lähiympäristöön ja Eurooppaan.

Millaisia projekteja olet tehnyt aikaisemmin?

Nina: Olen suunnitellut arkkitehtonisia ratkaisuja ja sisustuksia niin pienkohteiden kuin julkisten rakennustenkin suhteen. Lähellä sydäntä on herättää uudelleen henkiin vanhoja rakennuksia ja antaa niille uusi elämä. Suunnittelun lisäksi työhöni on kuulunut myös ammatillista opettamista ammattikorkeakoulussa.

Osmo: Toimiminen pienehkössä omassa toimistossa Joensuun kaltaisella paikkakunnalla on mahdollistanut sen, että työkanta on kattanut lähes kaikkea mahdollista arkkitehtisuunnittelun toimialaan liittyvää; julkisia kohteita, asuntoja, entisöintiä, hankesuunnittelua, sisustuksia, näyttelyitä, ympäristötaidetta, kirjoja. Joensuun kirjastoa olen ollut kehittämässä usean vuoden aikana. Suurin kirjastohanke on ollut ammattikorkeakoulun Tikkarinteen kirjaston suunnittelu.

Mikä on ollut hauskin projektisi urasi aikana?

Nina: Hauskinta ja antoisinta on ollut suunnitella koti yhdessä avopuoliso Arto Liimatan kanssa itsellemme vanhaan osuuskauppaan. Oma kohde mahdollisti erilaisten sisustusmateriaalien -ja ratkaisujen kokeilun aaltoilevasta sisäkatosta tatamihuoneeseen. Ja parasta tietysti on ollut päästä itse nauttimaan jo kymmenen vuoden ajan oman suunnittelun hedelmistä!

Osmo: Kaikessa työssä on ollut tärkeätä tekemisen ilo. Se syntyy idealismista, että pystyisi parantamaan maailmaa pieni palanen kerrallaan yhteistyössä kohteen käyttäjien, tilaajien ja yhteistyökumppanien kanssa. Ja siitä, että on lapsenomaisen innostunut työstään. Käsillä olevat projektit ovat siinä mielessä hauskimpia, ettei niistä vielä tiedä millainen on lopputulos.

Minkä rakennuksen olisit itse halunnut suunnitella?

Nina: Arkkitehtonisesta näkökulmasta minua kiinnostaa eniten pienten kohteiden suunnittelu. Aikoinaan arkkitehti Reima Pietilä -ja vaimonsa Raili Pietilä suunnitteli sisarelleen Tuulikki Pietilälle ja tämän elämänkumppanille Tove Janssonille pienen mökin saareen ottaen huomioon asukkaiden kaikki toiveet pienissä tiloissa nenäliinojen säilytyspaikasta lähtien. On kiinnostavaa suunnitella kompaktisti ja kuitenkin käytännöllisesti ja esteettisesti. Mutta jos puhutaan jostain olemassa olevasta -tai suunnitteilla olevasta rakennuksesta, olisin mieluusti suunnitellut Tampereen taidemuseon laajennusrakennuksen. Tein aiheesta oman version opintoihini liittyen.

Osmo: Aina on ollut valtaisa pettymys kun ei suunnittelu- tai tarjouskilpailussa ole saanut voittoa tai tehtävää suorittaakseen. Innostavia töitä on kuitenkin riittänyt, joten ei ole kannattanut jäädä murehtimaan saamattomia kohteita.

Minkälainen suhde siulla on kirjastoon ja lukemiseen?

Nina: Kirjat, lukeminen ja kirjastot ovat intohimoni. Luen niin suomalaista kuin käännöskirjallisuuttakin, kevyempää kirjallisuutta, klassikoita ja tietokirjojakin. Viime vuoden lukusaldo oli 117 kirjaa. Kirjasto on aina ollut tärkeä ja rakas paikka eri paikkakunnilla asuessani. Pidän parhaillani kotikuntani kirjastossa lukupiiriä, jossa voi vaihtaa ajatuksia saman kirjan lukeneiden ihmisten kanssa.

Osmo: Kirjasto on ollut lapsesta saakka minulle tärkeä. Pienestä pitäen olen ollut kirjaston vakioasiakas. Alan sisäpiiriin pääsin Tampereella arkkitehtiopintojen aikana, jolloin oman alan piirissä liikkumisen lisäksi ystävissä oli lauma kirjastotieteen opiskelijoita. Lukemisen määrä vaihtelee suuresti, mutta jokailtaisesta lukemisesta ennen nukkumaanmenoa en luovu.

alastalo

Suosikki kirja?

Nina: Monien vaikeana pitämä Volter Kilven Alastalon salissa nousee suosikikseni upean kielen ja kielikuvien ansiosta.

Osmo: Suosikkikirjaa en osaa nimetä. Viime aikoina olen lukenut Viron historiaa ja siihen liittyviä muistelmia.

Minkälainen siun unelma kirjasto olisi?

Nina: Miun unelmakirjastossa olisi ”karkkia silmille” arkkitehtuuri, jossa olisi käytetty monipuolisesti puuta ja kontrastina teollisen rakentamisen elementtejä, kuten raakaa betonia, lasia ja terästä. Kirjastossa olisi avaruutta ja tilaa olla. Tunnelma olisi rento, lämmin ja kaikkia aisteja huomioiva. Tilat mahdollistaisivat niin lehden äärellä jutustelun kaverin kanssa latte-mukien äärellä kuin myös hiljaisen vetäytymisen omaan soppeen siltä tuntuessa.

Osmo: Olen vanhan kansansivistysaatteiston kannattaja. Kirjaston pitäisi välittää kulttuuria, sivistystä, tietoa, taidetta ja ymmärrystä. Tätä varten se tarvitsee viihtyisät, kutsuvat ja monipuolisen toiminnan mahdollistavat tilat ja tekniikan.

Mitä asioita toivot uudelta lasten- ja nuortenosastolta?

Nina: Toivon, että uusi lasten- ja nuortenosasto inspiroi eri ikäisiä lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan viihtymään kirjastossa ja löytämään omat tapansa nauttia kirjastosta, kirjoista ja muusta kirjaston annista.

Osmo: Toivon, että yhdessä ideoiden löydämme osastolle uuden ilmeen ja roolin, joka palvelee tehtäväänsä, joustaa vielä tulevien uusien ajatustenkin mukaan ja on innostava työympäristö. Ja että se osoittaa tarpeellisuutensa päättäjienkin suuntaan.

 

Haastattelun laati

-Roosa I.-

Rakas arkkitehti, toivoisin…

Hyvvää tätä vuotta 2018!

Takana on niin hikinen ja hektinen syksy, että blogikin on elänyt radiohiljaisuutta – luppaan ryhtiliikettä. Olkoon se miun uudenvuodenlupaus. 🙂

Remppaprojektissa oli loppuvuodesta enemmän kuin mielenkiintoiset ajat. Tutustumisreissut laittoi meidän kirjastolaisten päät kuhisemaan ideoita. Sen jälkeen vuorossa oli ideointi yhdessä asiakkaiden kanssa. Se oli muuten ihan mahtavaa!

Tapasimme suunnittelun merkeissä päiväkotiryhmiä, koululuokkia ekaluokkalaisista lukiolaisiin, maahanmuuttajia, opettajaksi opiskelevia ja Joensuun nuorisovaltuustolaisia. Lisäksi tapasimme esimerkiksi kirjastolla kokoontuvia kantoliinailijoita, Joensuun seudun erilaiset oppijat ry:n väkeä sekä sanataideyhdistys Sanarattaan aktiiveja. Nettikyselyymme vastasi iso määrä lapsiperheitä. Eikä pidä unohtaa ideoinnissa mukana olleita kollegoitamme pääkirjaston muilta osastoilta.
Iso kiitos teille kaikille! 

unelmakirjasto_blogiin

Kanervalan koulun kolmosluokkalaisten kirjastounelmia. 

Toivelista arkkitehdille

Ideoinnin ja palautteen pohjalta kokosimme remonttia suunnittelevalle arkkitehti Osmo Karttuselle toivelistan. Se näyttää tältä:

  • Eri-ikäisille erilaiset alueet (taaperoista teineihin)
  • Muunneltavampi tila, jota voi myös jakaa eri tavoin
  • Tilaa toiminnalle ja tekemiselle: siirreltävillä kalusteilla ”tapahtuma-alue” ja toimintatila satutunneille, ryhmille, ehkä lukukoiravierailuillekin..
  • Tilaan lisää mielikuvitusta, leikkiä, yllätyksiä, uudenlaisia lukupaikkoja, pelitilaa
  • WC-tilat toimivammaksi ja paremmat lastenhoitomahdollisuudet
  • Toimivampi työtila henkilökunnalle

Kieli pitkällä odotamme ekaa versiota tilasuunnitelmasta, se tullee vajaan parin viikon päästä. Ensin viilataan isoja palikoita ja sitten pienempiä fiksailuja – tullee mielenkiintoinen kevät!

-Pia

Kirjasto liikkuu eli kirjastolaiset maailmalla – Osa 2

Toisella tutustumisretkellä vierailimme Länsi-Suomessa ja naapurimaan puolella Uumajan kirjastossa.

Seinäjoki, Vaasa, Uumaja 055

Ensimmäisenä tällä turneella oli vuorossa Seinäjoki. Kirjaston värit vangitsivat katseen eri tiloihin ja hurmaaviin lukusoppeihin. Myös kirjaston portaat olivat ihanat. Kaikkein parasta allekirjoittaneen mielestä olivat kuitenkin opasteet. Selkeät isot tarrat seinissä, jotka kertovat asiakkaalle sen mitä on missäkin. Tästä myö otetaan opiksi, Seinäjoki!

Vaasassa pääsimme myös nauttimaan värikkäästä kirjastotilasta. Kuten Seinäjoella, myös täällä on panostettu opasteisiin. Kaikki ovat kolmella eri kielellä. Värejä käytetään symboloimaan erilaisia palveluita. Sen lisäksi lasten-ja nuortenosaston kylteissä seikkailee sama sammakko kuin muissakin kirjaston materiaaleissa. Lastenosastolle sijoitetun akvaarion elämää on mukava seurata. Vaasa teiltä myö otetaan tilojen yllätyksellisyys!


Matkamme viimeinen etappi oli Uumajan kirjasto. Ja kyllä se nyt vaan niin on että ruotsalaiset ovat meitä edellä myös tässäkin asiassa. Tekniikkaa on enemmän, palvelut ovat kattavampia ja kokoelmat laajempia. kirjastossa löytyy omaa aineistoa esimerkiksi erilaisista vammoista kärsiville lapsille esim. koskettelukirjat, viittomakielen kirjat jne.

Se mikä yhdistää kaikkia vierailujen kirjastoja on värien käyttö. Kyllä se nyt vaan niin on, että harmaa tuntuu olevan last season. Mitä mieltä olet, mikä näistä vierailluista kirjastoista miellytti siun silmää eniten? Mitä ois hyvä kopioida maailmalta? Kommentteja kehiin!

-Roosa. I.-

Kirjasto liikkuu eli kirjastolaiset maailmalla – Osa 1

Kävimme tutustumassa eri kirjastoihin Suomessa saadaksemme uusia ideoita ja näkökulmia tulevaan remonttiin. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Tampereen Metsossa, jossa ihailimme arkkitehtuuria ja nykyteknologiaa. En ollut itse käynyt tässä kirjastossa aikaisemmin, mutta sain sen kuvan, että remontissa oli kunnioitettu alkuperäistä arkkitehtipariskuntaa. Sisustuksen teemat olivat hyvin maanläheiset, joista yhtenä esimerkkinä vihreät kiemurtelevat hyllyt.
Olimme vaikuttuneita heidän pelihuoneestaan, jossa oli neljän pelitietokoneen lisäksi PS4 -konsoli. Pelaamiselle oli hienosti laaditut säännöt ja hyvät tilat. Tästä varmasti otamme mallia.

Toinen päivä vietettiin Lahdessa, jossa remontti oli vasta saatu valmiiksi aikuisten osaston osalta. Lasten ja nuorten osasto siellä on remontoitu muutamia vuosia sitten. Lasten osastolla oli käytetty paljon värejä ja itseäni innosti olemassa olevien pylväiden naamiointi puiksi. Laitettiin korvan taakse:) Aikuisten osastolla oli käytetty lattialla muotoonleikattuja mattoja ja riippuvia valaisimia. Tykkäsin itse niistä kovasti.

Kolmantena päivänä rantauduimme pääkaupunkiseudulle. Espoon Ison Omenan kauppakeskuksessa on palvelutori, jossa kirjasto sijaitsee mm. Kelan ja neuvolan kanssa samoissa tiloissa. Omenasta jäi mieleen hyvä opastekartta (joka onkin erityisen tärkeä tuollaisessa tilassa) ja Katri Kirkkopellon hurmaavat kuvat lastenosastolla.

Entressessä oli ajateltu paljon hyllyjen siirreltävyyttä ja panostettu nuorten omaan tilaan kirjastossa. Jos nuoria hengailee paljon kirjastossa, on mielekästä että heillä on siellä tekemistä. Kirjat ovat tällöin toissijainen asia. Toki niitäkin oli tarjolla niitä haluaville. Lastenosastolla taas oli satutila, jossa saa vaikka pyöriskellä lattialla, jos huvittaa.

IMG_4804

Martinlaakso oli mukava pikkukirjasto, jossa oli tehty remonttia palvelumuotoilulla ja asiakkaiden ehdoilla. Mentiin siis katsomaan mihin suuntaan asiakkaat olivat heitä ohjanneet. Selkeyteen ja monikäyttöisyyteen olisi mielestäni oikea vastaus. Tiloissa oli paljon liikuteltavia asioita ja sen voisi halutessaan siirtää aivan uuteen järjestykseen.

Kokonaisuutena matka oli hyvin antoisa sekä tilasuunnittelun että kirjaston kehittämisen kannalta. Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa!

Terkuin, Henna K