Aihearkisto: Yleistä remonttipuhetta

Milloin se alkaa?

Vähintään kerran päivässä kuulen kysymyksen: milloin se teidän remontti alkaakaan? Tykkäisin kovasti antaa selkokielisen vastauksen, mutta tätä kirjoittaessa tilanne on vielä auki.

Meidän kerrassaan komeaa remonttisuunnitelmaa käsitellään kaupungin ensi vuoden budjetinteon yhteydessä ja viimeistään marraskuussa selviää, toteutuuko se ensi vuonna vai myöhemmin. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että hankkeemme läpi menisi!

Sitä odotellessa tapahtuu kuitenkin jo pienempiä juttuja.

cof

Kirjahyllyjämme on myllerretty kesästä lähtien ja moni tuttu kirja onkin vaihtanut paikkaa – joko vähän tai isosti. Kysythän, jos suuntavaistosi tuntuu olevan epäkunnossa!

Lisäksi loppuvuoden aikana remontoidaan koko talon wc-tilat, myös meidän. Saamme viimein toimivammat lastenhoitotilat, joita onkin kovasti toivottu. Samalla remontoidaan myös hissi.

Nämä remontit alkavat lokakuussa ja niiden aikana vessoja ei valitettavasti voi käyttää. Hissin korjaustyön aikana käytössäsi on varahissi, jonka käytössä autamme mielellämme.

Aurinkoista syksyä!

-Pia

Mainokset

Ideoista teoksi-Toiveiden toteuttajat

Loppuvuoden kyselyistä on edetty remppasuunnittelun seuraavaan vaiheeseen eli toiveiden toteuttamiseen käytännössä, siinä meillä ovat apuna toiveiden toteuttajat rakennusarkkitehti Nina Kosola ja arkkitehti Osmo Karttunen. Nyt myös te bloginlukijat voitte tutustua heihin. =)

IMG_5088

Kerro jotain itsestäsi. Motto, lempiväri, harrastukset…

Nina: Pukeudun mielelläni arkkitehtuurisen raikkaaseen mustaan, mutta ympäristössäni haluan nähdä ja kokea värejä. Värioppi on mennyt selkäytimeen jo lapsuudessa alkaneen akvarellimaalauksen myötä. Pidän enemmän paletin kirkkaammista sävyistä murrettujen sijaan.

Osmo: Motto: tämä on vain arkkitehtuuria, mutta pidän siitä. Minulle arkkitehtuuri on sekä työ että harrastus. Työpäivät tahtovat venyä pitkiksi, eikä aika tahdo riittää kuin lastenlasten kanssa toimimiseen. Pyöräilemään on kyllä aika-ajoin päästävä, lähiympäristöön ja Eurooppaan.

Millaisia projekteja olet tehnyt aikaisemmin?

Nina: Olen suunnitellut arkkitehtonisia ratkaisuja ja sisustuksia niin pienkohteiden kuin julkisten rakennustenkin suhteen. Lähellä sydäntä on herättää uudelleen henkiin vanhoja rakennuksia ja antaa niille uusi elämä. Suunnittelun lisäksi työhöni on kuulunut myös ammatillista opettamista ammattikorkeakoulussa.

Osmo: Toimiminen pienehkössä omassa toimistossa Joensuun kaltaisella paikkakunnalla on mahdollistanut sen, että työkanta on kattanut lähes kaikkea mahdollista arkkitehtisuunnittelun toimialaan liittyvää; julkisia kohteita, asuntoja, entisöintiä, hankesuunnittelua, sisustuksia, näyttelyitä, ympäristötaidetta, kirjoja. Joensuun kirjastoa olen ollut kehittämässä usean vuoden aikana. Suurin kirjastohanke on ollut ammattikorkeakoulun Tikkarinteen kirjaston suunnittelu.

Mikä on ollut hauskin projektisi urasi aikana?

Nina: Hauskinta ja antoisinta on ollut suunnitella koti yhdessä avopuoliso Arto Liimatan kanssa itsellemme vanhaan osuuskauppaan. Oma kohde mahdollisti erilaisten sisustusmateriaalien -ja ratkaisujen kokeilun aaltoilevasta sisäkatosta tatamihuoneeseen. Ja parasta tietysti on ollut päästä itse nauttimaan jo kymmenen vuoden ajan oman suunnittelun hedelmistä!

Osmo: Kaikessa työssä on ollut tärkeätä tekemisen ilo. Se syntyy idealismista, että pystyisi parantamaan maailmaa pieni palanen kerrallaan yhteistyössä kohteen käyttäjien, tilaajien ja yhteistyökumppanien kanssa. Ja siitä, että on lapsenomaisen innostunut työstään. Käsillä olevat projektit ovat siinä mielessä hauskimpia, ettei niistä vielä tiedä millainen on lopputulos.

Minkä rakennuksen olisit itse halunnut suunnitella?

Nina: Arkkitehtonisesta näkökulmasta minua kiinnostaa eniten pienten kohteiden suunnittelu. Aikoinaan arkkitehti Reima Pietilä -ja vaimonsa Raili Pietilä suunnitteli sisarelleen Tuulikki Pietilälle ja tämän elämänkumppanille Tove Janssonille pienen mökin saareen ottaen huomioon asukkaiden kaikki toiveet pienissä tiloissa nenäliinojen säilytyspaikasta lähtien. On kiinnostavaa suunnitella kompaktisti ja kuitenkin käytännöllisesti ja esteettisesti. Mutta jos puhutaan jostain olemassa olevasta -tai suunnitteilla olevasta rakennuksesta, olisin mieluusti suunnitellut Tampereen taidemuseon laajennusrakennuksen. Tein aiheesta oman version opintoihini liittyen.

Osmo: Aina on ollut valtaisa pettymys kun ei suunnittelu- tai tarjouskilpailussa ole saanut voittoa tai tehtävää suorittaakseen. Innostavia töitä on kuitenkin riittänyt, joten ei ole kannattanut jäädä murehtimaan saamattomia kohteita.

Minkälainen suhde siulla on kirjastoon ja lukemiseen?

Nina: Kirjat, lukeminen ja kirjastot ovat intohimoni. Luen niin suomalaista kuin käännöskirjallisuuttakin, kevyempää kirjallisuutta, klassikoita ja tietokirjojakin. Viime vuoden lukusaldo oli 117 kirjaa. Kirjasto on aina ollut tärkeä ja rakas paikka eri paikkakunnilla asuessani. Pidän parhaillani kotikuntani kirjastossa lukupiiriä, jossa voi vaihtaa ajatuksia saman kirjan lukeneiden ihmisten kanssa.

Osmo: Kirjasto on ollut lapsesta saakka minulle tärkeä. Pienestä pitäen olen ollut kirjaston vakioasiakas. Alan sisäpiiriin pääsin Tampereella arkkitehtiopintojen aikana, jolloin oman alan piirissä liikkumisen lisäksi ystävissä oli lauma kirjastotieteen opiskelijoita. Lukemisen määrä vaihtelee suuresti, mutta jokailtaisesta lukemisesta ennen nukkumaanmenoa en luovu.

alastalo

Suosikki kirja?

Nina: Monien vaikeana pitämä Volter Kilven Alastalon salissa nousee suosikikseni upean kielen ja kielikuvien ansiosta.

Osmo: Suosikkikirjaa en osaa nimetä. Viime aikoina olen lukenut Viron historiaa ja siihen liittyviä muistelmia.

Minkälainen siun unelma kirjasto olisi?

Nina: Miun unelmakirjastossa olisi ”karkkia silmille” arkkitehtuuri, jossa olisi käytetty monipuolisesti puuta ja kontrastina teollisen rakentamisen elementtejä, kuten raakaa betonia, lasia ja terästä. Kirjastossa olisi avaruutta ja tilaa olla. Tunnelma olisi rento, lämmin ja kaikkia aisteja huomioiva. Tilat mahdollistaisivat niin lehden äärellä jutustelun kaverin kanssa latte-mukien äärellä kuin myös hiljaisen vetäytymisen omaan soppeen siltä tuntuessa.

Osmo: Olen vanhan kansansivistysaatteiston kannattaja. Kirjaston pitäisi välittää kulttuuria, sivistystä, tietoa, taidetta ja ymmärrystä. Tätä varten se tarvitsee viihtyisät, kutsuvat ja monipuolisen toiminnan mahdollistavat tilat ja tekniikan.

Mitä asioita toivot uudelta lasten- ja nuortenosastolta?

Nina: Toivon, että uusi lasten- ja nuortenosasto inspiroi eri ikäisiä lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan viihtymään kirjastossa ja löytämään omat tapansa nauttia kirjastosta, kirjoista ja muusta kirjaston annista.

Osmo: Toivon, että yhdessä ideoiden löydämme osastolle uuden ilmeen ja roolin, joka palvelee tehtäväänsä, joustaa vielä tulevien uusien ajatustenkin mukaan ja on innostava työympäristö. Ja että se osoittaa tarpeellisuutensa päättäjienkin suuntaan.

 

Haastattelun laati

-Roosa I.-

Kirjasto liikkuu eli kirjastolaiset maailmalla – Osa 1

Kävimme tutustumassa eri kirjastoihin Suomessa saadaksemme uusia ideoita ja näkökulmia tulevaan remonttiin. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Tampereen Metsossa, jossa ihailimme arkkitehtuuria ja nykyteknologiaa. En ollut itse käynyt tässä kirjastossa aikaisemmin, mutta sain sen kuvan, että remontissa oli kunnioitettu alkuperäistä arkkitehtipariskuntaa. Sisustuksen teemat olivat hyvin maanläheiset, joista yhtenä esimerkkinä vihreät kiemurtelevat hyllyt.
Olimme vaikuttuneita heidän pelihuoneestaan, jossa oli neljän pelitietokoneen lisäksi PS4 -konsoli. Pelaamiselle oli hienosti laaditut säännöt ja hyvät tilat. Tästä varmasti otamme mallia.

Toinen päivä vietettiin Lahdessa, jossa remontti oli vasta saatu valmiiksi aikuisten osaston osalta. Lasten ja nuorten osasto siellä on remontoitu muutamia vuosia sitten. Lasten osastolla oli käytetty paljon värejä ja itseäni innosti olemassa olevien pylväiden naamiointi puiksi. Laitettiin korvan taakse:) Aikuisten osastolla oli käytetty lattialla muotoonleikattuja mattoja ja riippuvia valaisimia. Tykkäsin itse niistä kovasti.

Kolmantena päivänä rantauduimme pääkaupunkiseudulle. Espoon Ison Omenan kauppakeskuksessa on palvelutori, jossa kirjasto sijaitsee mm. Kelan ja neuvolan kanssa samoissa tiloissa. Omenasta jäi mieleen hyvä opastekartta (joka onkin erityisen tärkeä tuollaisessa tilassa) ja Katri Kirkkopellon hurmaavat kuvat lastenosastolla.

Entressessä oli ajateltu paljon hyllyjen siirreltävyyttä ja panostettu nuorten omaan tilaan kirjastossa. Jos nuoria hengailee paljon kirjastossa, on mielekästä että heillä on siellä tekemistä. Kirjat ovat tällöin toissijainen asia. Toki niitäkin oli tarjolla niitä haluaville. Lastenosastolla taas oli satutila, jossa saa vaikka pyöriskellä lattialla, jos huvittaa.

IMG_4804

Martinlaakso oli mukava pikkukirjasto, jossa oli tehty remonttia palvelumuotoilulla ja asiakkaiden ehdoilla. Mentiin siis katsomaan mihin suuntaan asiakkaat olivat heitä ohjanneet. Selkeyteen ja monikäyttöisyyteen olisi mielestäni oikea vastaus. Tiloissa oli paljon liikuteltavia asioita ja sen voisi halutessaan siirtää aivan uuteen järjestykseen.

Kokonaisuutena matka oli hyvin antoisa sekä tilasuunnittelun että kirjaston kehittämisen kannalta. Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa!

Terkuin, Henna K

Tästä se lähtee!

Hei sie!

Kirjoitan siulle (joko kaukaa tai läheltä) Joen kaupungista. Miun nimi on Pia, oon kirjastontätinä Joensuun pääkirjaston lasten ja nuorten osastolla – se on yksi lempipaikoistani maailmassa.

Viime aikoina työkaverini ja mie ollaan kuitenkin mietitty, että nyt voisi olla uudistumisen paikka. Maailma muuttuu reipasta kyytiä ja myö halutaan pysyä siinä kelkassa. Siksi seuraavien kuukausien aikana kyselemme alvariinsa ja vähän jokaiselta:

millainen on siun kirjasto? Se siulle paras mahdollinen. 

Meillä on yksi tavoite. Ajateltiin, että teidän avullanne myö saadaan tehtyä niin timanttinen suunnitelma, että kaupunginisiltä ja -äideiltä heltyy rahat isoon remonttiin vuodelle 2019. Itekseen myö ei onnistuta, eikä myö itellemme tätä kyllä tehdäkään.

Tästä se siis lähtee! Toivottavasti pysyt kuulolla.

20170909_090409